Sä voit itkeä litran samppanjaa, tai suklaata oksentaa

Ylihuomenna sitten kutsuu Mikkeli meikäläistä ekaa kertaa elämässä. Ei hajuakaan mitä siellä on tai ei ole, mutta pitäähän sitä välillä päästä reissaamaan.Pieni postaustauko siis pääsiäisen ajaksi, mutta sittenpä onkin toivottavasti luvassa melkoinen kuvaponmi turhuutta!

Turhuudesta Tarpeellisesta puheen ollen, äiti käväisi Helsinki big cityssä ja toi mulle hieman suloisuutta uuteen kotiin: hurmaavan tiskiharjan (onhan se tylsää tiskata tavallisilla), possupaistinpannun ja iiiiiihanan muffinssitarjottimen! Olen hieman mielissäni. 

Töissä kaiket päivät pää maitokaapissa oleminen ei selkeesti oo tehny mulle hyvää, koska nyt on mahdoton yskä ja nuha, eli täytyy mennä parantelemaan niitä! 

Ei tiedä mitä tekisi, niin suurella vapaudella, ilman siipiä.

Viikonloppuna tuli syötyä kana-halloumijuustosalaatti (nam!) ja dumlekakkua sekä kesän ekat jäätelöt ulkona! Tuli myös huomattua ettei lauantai töissä sovi mulle, mutta ainakin on tullut nukuttua kun on väsyttänyt niin järkyttävästi. Onneksi kevät on jo pitkällä ja kaikki talvinen väsymys ainakin on historiaa, nyt alkaa vaan kaikki kiva siitepöly pöllytä silmiin ja nenään ja joka paikkaan. Ei auta kuin vetää allergiamömmöjä ja nokka kohti tulevaa kesää (:

Ovi vedä kiinni ja rannalle elään chillist

Pyöräilin tänään kotiin, aurinko lämmitti selkää ja asfaltti oli sula ja kuiva. Tuli ikävä kesää, vapautta, lämpimiä öitä, fiilispohjalta tekemistä, hulluja ideoita, hyvää syötävää ja juotavaa ja sitä miltä viime kesänä näytin. Tänne ei varmaan ikinä tule kesä, koska Oulu.

Mennään sinne missä ei tuu ikävä

Tänään tein muutosta todellista ja jaoin kaikki elokuvat kaapista porukoiden kanssa. Jännitys kasvaa, eikä helpota että olen ollut niin idiootti, että olen alakanut opiskella pitkää matikkaa, joka on selvästi pirun keksintöä. Töiden ja koulun vastapainoksi oli pakko rentoutua suklaan ja hyvien kirjojen parissa.

Se on sääli et me ei seota yhdessä

Nyt oli aivan mahdottoman pakko pistää tämä postaustauko nyt katki, ja tällee keväällä ehkä jopa jaksais kuvailla ja elää, niin olis jotaki järkevää täytettä näihin postauksiinkin.

Itseä kun pitkästä aikaa on alkanu jopa peilistä kattoa luonnonvalossa niin huomaa, että tukkaan pitäis saada väriä meleko pian! Ehkä uuden värin avulla kestäis sen, että hiukset on välimitassa, eikä niistä saa oikein mitään.aikaseksi.

Hulluilta Päiviltä en taaskaan ostanut mitään, koska mua ahistaa kaikki ne ihmiset niinkun varmaan monia muitakin. Äiti sen sijaan kantoi monia monia pussillisia kampetta mun uuteen kämppään, johon olis tarkoitus toukokuussa muutta. Huoneessa alkaa olla nurkat täynnä pusseja ja laatikoita lautasia, pyyhkeitä, kahvikuppeja ym.

Tänään piti sitten mennä oikeisiin töihinkin, kun alkoi neljän viikon työharjoittelu. Huomaa jaloissa ja käsissä ettei koulussa tosiaan pääse tekemään kunnon töitä! Onneksi on jotain piristystä, kun ihana poikaystävä toi eilen kukkakimpun ja suklaata että tulisin iloiseksi!